Kivvee ja nurmee

Jaa kuukausi on mennyt sitten viime kirjoituksen. Noh, mutta on täällä asioitakin saatu eteenpäin.
Vai mitä sanotte.

Aiemmin mainitsemani kiitotie.

Piha on siis saanut kivetyksen.Valitsimme meille tuttuun tapaan liiemmin valikoimia vertailematta Ruduksen mustan Kartanokiven ja Kartanolaatan. Ladontamalli on parketti. Kiveys tuli ammattilaisten toimesta valmiiksi kolmessa päivässä. (Tähän sellainen välihuomautus, että ilmeisesti olimme hieman jälkijunassa tarjouspyyntöjemme kanssa, sillä kuuteen tarjouspyyntöömme vastasi vain kaksi. Kolmannen tarjouksen olisimme saaneet neljän viikon odottamisen jälkeen. ?!?!??!?)

No, homma meni kuitenkin hyvin, vaikkakin kiveyksen lisäksi piti tosin sitten tilata vielä lisäurakka, kun halusimme siistiä kiveyksen ja nurmialueen rajat.
Tässä tulos. Tämä operaatio kesti pari päivää.

Niin kuin kuvista näkyy, nurmi alkaa siis jo vihertää. Pariin kertaan olen sitä kastellutkin, kun havahduin siihen tosiasiaan, että nurmelle pitäisi ilmeisesti jotain tehdä (ja kun saimme puutarhaletkunkin lopulta hommattua).

Maalisutiin pääsin tarttumaan, kun aloimme ehostaa roskakatoksen maalauksia.

Ko. katos pitää vielä kattaa jollain katemateriaalilla, ilmeisesti valintamme on huopa, ja sitten se täytyy vielä pultata maahan... jotta vastaava tilanne ei sattuisi seuraavan kovemman tuulen aikaan...

Seuraava projektimme onkin varaston viimeistely ja varustelu. Ja sitten...
Tämä alkaa vahvasti muistuttaa omakotitaloasumista. Vai?

Pihatöitä

Käytiinpä viikonloppuna messuilla. Tarkoituksena oli löytää pihallemme tekijä. Siklahan laittoi pihamme nurmelle ja kulkuväylät kivituhkalle, mutta nyt olisi aikomus hoitaa, tai siis meidän tapauksessa hoidatuttaa, ainakin laatoitukset valmiiksi tämän kesän aikana. Loput alustavasta pihasuunnitelmasta toteutetaan sitten joskus...myöhemmin... Ymmärsin, että tämä pihanteko on yhdenlainen ikuisuusprojekti, kun eräs herra messuilla kertoi, että heidän pihaa on laitettu viimeiset 20 vuotta!

Messuilla oli pihantekijöitä esittäytymässä vain yksi (?!), mutta taivuimme sitten keräämään esitteitä myös pihakivitoimittajilta, kun kuulimme, että he voivat tarjota myös niiden asennusta aliurakoitsijoiden kautta.

Viisi tai kuusi tarjouspyyntöä jätettiin eilen ja tänään kävi ensimmäinen ehdokas tonttia tarkastelemassa. Pohjat on kuulemma tehty hyvin :)

Vähän jännittää, että kuinka kalliiksi laatoitukset tulee - meillä kun on melkoinen kiitotie tuossa talon ja autokatoksen välissä. Asfaltti on toki toinen vaihtoehto ajoreitille ja siitäkin varmaan kyselemme hintaa ja aikatauluja, jos laatoitustarjoukset ampuu selkeästi yli budjetin.

Muuten elo uudessa talossa kulkee omiaan. Viime postauksessa huokailemani siivouskriisit eivät ole varsinaisesti ratkenneet, mutta ilahduttavasti sain kaikilta materiaali-/tavaratoimittajilta vastauksen kyselyihini ja viestien mukana hoito-ohjeitakin. Jotkut pinnat, kuten keittiön kaapit vaikuttaisivat tarvitsevan erillisen puhdistuksen lisäksi myös kuivausvaiheen. Ja se tuntuu kyllä työläältä. Kyllä pitäisi yhdellä rätillä siivouksen mielestäni hoitua, Siis tarkoitan nyt rätti per pinta, ei meillä sentään koko huushollia yhdellä luutulla suljuta :)

Siistiä pitää olla!

Pidän itseäni siistinä ihmisenä ja saan nautintoa siitä, että paikat on järjestyksessä ja puhtaana. Pyykkääminen ja mankelointi, on lienee jo tullut kaikille selväksi, että ne ovat kotiaskareistani ehdottomia suosikkejani!

Uuden talon ja muutaman ikävän päiväkoti-ikäiselle yleisen taudin vuoksi, siisteysvimma on välillä hiponut neuroosia. Ja siitä syystä eräät pintamateriaalivalinnat ovat joutuneet hampaisiini.

Melkein jo kadun eteiseen ja keittiöön valittua suurta, kaunista vaaleaa lattialaattaa. Jos nimittäin siitä tykkää, niin täytyy tykätä myös imurista ja mopista!

Esittelykunnossa

Normikäytössä

Toinen kiusallinen epäkohta on vessan pesuallas. Se täytyy putsata vähintäänkin kaksi kertaa viikossa! Tämä on ollut suuri yllätys. Vanha kunnon posliiniallas valutti vedet ja roiskeet pinnoilta pois, mutta tämä uusi.., Siinä on ja siihen kuivahtaa.

Myös keittiön ovet näyttää usein siltä, kuin ne ei olisi rättiä nähneet viikkoihin.Sormenjäljet, rasva ja mikälie näkyy pinnoissa aivan liian hyvin. Ja odottakaas vaan kun kevätaurinko tuosta alkaa pilkahdella useammin! WC:n valkoiset kaapinovet suorastaan imaisee meikkivoidetahrat itseensä. Näin tekee muuten myös väliovet rasvatahrojen suhteen.

Täytyisi siis varmaan olla yhteydessä Puustelliin, jotta saisi selville ja oppisi, että miten ja millä heidän toimittamiaan materiaaleja tulisi hoitaa! Saman kysymyksen laitan JeldWenille väliovista.

Ja pitää minun parkettitoimittajaltakin varmaan kysyä neuvoa. Parketissa itsessään ei sinänsä ole moitittavaa, sen pinta on vain yllättävän mattamainen. Paljain jaloin kävellessä pinta suorastaan suhisee, vai onko ne vain kuivat kantapohjat :) No mopatessakin pukkaa ihan hikeä, kun rätti tarttuu pintaan  ja on todella nihkeä pyyhkiä. Olenpa joskus pinnassa nähnyt paljaan jalan kuvankin... Parkettihan on meillä Tarketilta ja siinä on jonkinlainen erikoispintakäsittely.


Siivouksen ohella olemme puuhailleet verhojen ja pyyhekoukkujen parissa. Verhot on nyt pääsääntöisesti saatu kaikkiin niihin tiloihin, joihin ne ehdottomasti haluttiin. Joihinkin huoneisiin ne on laitettu jo kahdesti :) Alkuun tuli hätäisesti valittua verhotangot pariin makuuhuoneeseen, mutta nehän oli aivan onnettomat ja epäkäytännölliset!

Sitten päädyttiin seiniin kiinnitettäviin verhokiskoihin. Ne on kyllä kätevät, mutta aika hintavat kokonaisuudessaan. Yhdeltäkin rautakauppareissulta palattuamme olimme köyhtyneet yli 300 euroa! Ja ostokset siis piti sisällään vain näitä verhotarvikkeita ja muutaman pyyhe/kylpytelineen jne. pikkusälää. Lisäksi tämä verhoepisodi on työllistänyt siten, että useimmat verhoista on pitänyt lyhennyttää ja osa pitäisi varmaan vielä kavennuttaakin. -Huoh-  Tämä ei kertakaikkiaan sovi ihmiselle, joka sisustaa kerran kymmenessä vuodessa!

Pyyhekoukkujen asentamisesta lupasin myös kertoa teille. Kuivapuristelaatan poraaminen kylppärissä osoittautui valtavaksi työksi! Siihen paloi mieheltä useita tunteja, poranteriä ja yksi porakin :) Halutessanne voin pyytää häneltä raporttia poranteristä Kuningaskuluttajan Kolmen kovan testissä -henkeen!

Pieni joulukertomus ja Onnea Uudelle Vuodelle!

Joulu oli. Uudessa kodissa. Pukkikin löysi perille. Tässä muutamia joulun ajan otoksia ja terveisiä.

18.12. päästiin ensi kertaa oikein toden teolla lumitöihin.

Lunta tuli ihan vaakatasossa.

Aatonaattona oli jo ensimmäinen joulukukka ehtinyt kuihtua.

Tulisijan oikeaoppista lämmitystä harjoiteltiin kovasti,

ja lopulta sen sytyttäminen onnistui jopa talon rouvalta.

(Tulisijan käyttöön saimme neuvoja jälleen kerran Siklalta, koska halusin varmistaa, että perheemme selviytyy lomasesongin yli hengissä ilman häkämyrkytyksiä tai palohälytyksiä.)

Verhoja asenneltiin ikkunoihin ennen ja jälkeen pyhien.

(Tämä verhoepisodi onkin sen luokan asiakokonaisuus, että siitä minun täytyy teille kirjoittaa ihan oma luku.)

Kuusi löysi arvoisensa paikan olohuoneesta.

Kynttilöitäkin poltettiin.

Ja led-lamppuja.

Ja ruokapöydän jälkeen saunan kautta siirryttiin sohvalle vetelehtimään.

Tänään ammutaan raketteja, syödään, juodaan, juhlitaan ja valvotaan. Mutta sitä ennen huudatetaan vielä porakonetta. Pyyhekoukkujen yms. porattavien tarvikkeiden asentaminen kuivapuristelaattaan on oma hommansa. Myös tästä lisää myöhemmin. Mutta siihen asti
Iloista Uudenvuoden Aattoa ja Onnea Vuodelle 2016!

Korjattu!

Tänä aamuna kävi Heikki Siklalta asentamassa uudet kaapit kodinhoitohuoneeseemme. Siististi ja nopsaa, niinkuin oletinkin :)

Takka testattiin itsenäisyyspäivän kunniaksi ja ihan ok arvosanalla. Pikkuisen kyllä jäi vielä epäselväksi, että missä kohtaa mikäkin räppänä pitää aukoa ja sulkea... ja pitääkö ilmastoinnin olla kiinni vai minimillä vai ihan normivedolla... Neuvoja otetaan vastaan, kiitos! Ja vinkki vinkki Tulikiven ja OnPiipun suuntaan, että käyttöoppaat voisi päivittää - tai jopa integroida! Vai ottaako sitten Sikla tästä kopin?!

Mutta siis pidän kokeiluamme onnistuneena, koska a) ei saatu häkämyrkytystä, b) vieraat kuvailivat savunhajua kotoisaksi c) palohälyttimet pysyivät hiljaa ja d) takkaan saatiin tuli ja kämppäkin lämpeni. Petrattavaa löytyy tosin siinä, että puut kannattaa varmaan hankkia ennen sytytyspäivää ja toivottavaa lienee olisi, että puut palaisivat loppuun asti :) lisäksi toimituksen ei ehkä pitäisi jännittää niin paljon, että kuvatkin jää ottamatta! Niin, että ette nyt saa sellaista tunnelmallista itsenäisyyspäivän kuvaa tähän. Valitan.

Mitoitusvirhe

Saatiin lopultakin viime viikolla ne puuttuvat kodinkoneet Euronicsiltä. Koneet, tai siis ainakin pesutorni, jota olen jo kovastikin käyttänyt, on erinomainen, mutta itse liikettä en voi valitettavasti suositella. Koneet tilattiin lokakuun alussa ja "toimitettiin" siis maraskuun lopussa, kun päätimme ottaa liikkeen esittelykoneet. Tehtaan toimituksista ei ollut kauppiaalla mitään käsitystä.  (-huokaus-)

Boschin koneilla on ilo pyykätä

Mankelikin toimii ja se sai eilen uuden liinan hintaan 59 eur töineen

No se siitä. Mutta jatko-osana tähän surulliseen kodinkonetoimitukseemme liittyen joudumme nyt purkuhommiin. Tai siis Sikla joutuu. Kuivauskaapille varattu tila ei aivan riittänytkään ja sen seurauksena laitimmaiset kaapit kodinhoitohuoneessa joudutaan vaihtamaan kapeampiin.

Siklalta kävi asentaja heti seuraavana päivänä ilmoituksestamme tilanteen toteamassa ja meinasi, että teknisen tilan seinäke oli muutaman millin kierossa. Kuitenkin hän oli sitä mieltä, että tila oli mitoitettu liian ahtaaksi alun alkaen. Uudet kaapit pitäisi tulla ensi viikolla.

Yllättävän lunkisti olemme asiaan suhtautuneet. Ehkä omalta osaltani siksikin, etten koe kotia aivan vielä valmiiksi ja toisaalta luotan siihen, että homma hoituu nopsaa ja nätisti.
Kaikenlaista pientä tärkeää ja olennaista kodista vielä puuttuu ja sen johdosta koen meidän siis olevan vielä jonkinasteisessa välitilassa :) Pyyhekoukkuja, wc-paperitelineitä, suihkukoreja, mattoja, verhotankoja... Kyllä verhot aina kodin tekee! Tämä asenteeni korostui entisestään, kun saimme yhteen huoneeseen verhotangon ja verhot paikalleen.

Seinätarran asennus onnistui yllättävän mainiosti, eli siitä ei erillistä (tai jatko-) kertomusta saanutkaan.

Lisäsin kattoon myös hohtavia tähtiä.

Ja meidän ostamat talonumerotkin on nyt paikallaan.

Pikkuhiljaa siis kotiudutaan, paikkoja ja joulua laitellen... Tulisijan testaamiseen rohkeutta keräten ;)

Viikko asuttu: kiuas kärysi, kahvinkeitin posahti, pyykit pesemättä.

Viikko ollaan siis uutta taloa asuttu ja alkaahan tähän jo pikkuhiljaa tottua :)

Viime viikko meni tavaroita purkaessa ja talon käyttöä opetellessa. Seuraa tunnustuksia kädettömältä omakotiasujalta, tarkennan uuden omakotitalon asujalta:

Muuttopäivän iltana kävi legendaarisesti, kun yritimme alkaa lämmittää saunaa ensi kertaa.
Säikähdimme käryävää kiuasta niin, että tyydyimme käymään pelkästään suihkussa.
Kiukaan käyttöoppaassa toki luki (jota tietenkin luettiin vasta jälkikäteen), että ensimmäisellä lämmityskerralla kiuas muodostaa hajuja (= todellisuudessa paksua haisevaa savua) ja että tila tulee tuulettaa huolella. Emme siis kuitenkaan arvanneet, että niin sankka savu olisi normaalia.
Myöhemmin viikolla Siklan rohkaisemana uskalsin lämmittää kiukaan uudestaan ja kun ikkuna oli löylyhuoneessa auki, niin käryt oli ihan siedettävät. Lauantaina sitten saunottiinkin oikein mukavasti.

Kuluneen viikon toinen onneton tapaus oli vikaantuneen kahvinkeittimen aiheuttama "sähkökatkos" talossa. Ihmettelin kun puhelimeni ei latautunut, eikä kahvikaan valmistunut. Lopulta myös osa talon valaistuksesta pimeni. Osasin sentään mennä sähkökaapille, mutta en ymmärtänyt sellaisen kytkimen kuin VIKAVIRTAKYTKIN päälle mitään. Siklan tuloksettoman puhelinkonsultaation jälkeen, paikalle saapui Siklan sähköasiantuntija, jonka kanssa hetki mietittiin mikä oli katkoksen aiheuttanut. Lopulta syyllinen löytyi siis kahvinkeittimestä.

Viikonloppuna sattui ehkä kaikkein NOLOIN tapahtuma. Olemme turhaan odottaneet uutta pesutornia ja kuivauskaappia Euronicsiltä (nämä eivät siis kuuluneet talotoimitukseen), joten päätin pyykätä osan vyöryvästä pyykkimassasta vanhalla koneellamme. Mieheni asensi koneen onnistuneesti, mutta minä käyttäjänä epäonnistuin. Kone ei saanut vettä.  Aikamme taas tunaroiden päätin laittaa tekstiviestin Siklan LVI vastaavalle, jonka on tarkoitus pitää meille käyttöopastus hieman myöhemmin. Yllätyksekseni hän soitti minulle heti viestin saatuaan. "Onko teillä siellä semmoinen vipu pyykkikoneen vedenotolle?"

Ja ÄO oli mikä?

 Kesti ehkä 10 sekunttia, kun älysin että kodinhoitohuoneen allashanan yhteydessä oli pieni "hana" myös pyykkikoneelle. Hohhoijaa. Että tämmöisiä tumpeloita täällä.

Pistän tähän loppuun vähän kuvia, ettei ihan maine mene. Kaiken tumpeloinnin ohella on nimittäin tullut sisustettuakin. Ostosparatiiseina K-Rauta, Puuilo, kierrätyskeskus ja hieman normaalimpi ASKO sekä verkkokauppa Seinäruusu.

Vallilan vahakangas Pihapiiri

Tämä vahakangas tuli ostettua K-Raudasta jo aiemmin ja siitä taisin blogissani mainitakin. Kankaasta löytyy värimaailma, jota talomme pintamateriaaleissakin on käytetty. Lisäksi ihastuin kankaan karhuun, jota luulin alunperin Suomen pystykorvaksi. Koiraksi, joka vanhemmillani on. Meille se siis on pystykorva eikä karhu.

Kattovalaisin K-Fab

Tämä lamppu oli heräteostos Puuilosta. Alkuperäinen hinta oli 29,90€, mutta sain sen (pyytämättä) 25 eurolla koska kyseessä oli viimeinen kappale ja se oli aivan järjettömän pölyinen. Melkein sitä putsatessa jo harmitti koko ostos, mutta ei sentään. Huomasin myöhemmin, että meiltä löytyy toinenkin saman valmistajan kattovalaisin. Olohuoneesta.

AEG mankeli varmaan 70-luvulta

Olen katoavan kansanperinteen edustaja eli mankeloija. 

( http://yle.fi/uutiset/mankelointi_on_katoavaa_kansanperinnetta/7744933 )

Huomasin vauvavuotena, että mankelointi on rentouttavaa puuhaa ja siksi halusin uuteenkin taloon mankelin. Yritin aikani katsella mankelia uutena kodinkoneliikkeistä ja sitten uudehkona Torista, mutta kun törmäsin tähän retroon viedessäni tavaraa kierrätyskeskukseen, tunsin sen olevan siellä minua varten. Sain koneen 5 eurolla (taas pyytämättä alennettuun hintaan -50%) ja vaikka kone oli testattu toimivaksi, lupasivat pojat ottaa sen takaisin jos ei koneen toiminta minua kuitenkaan tyydytä!

En ole vielä ehtinyt testata, mutta jos peli on ok, niin hommaan siihen vielä uuden liinan, joka on ainakin viisi kertaa kalliimpi kuin itse laite :)

Seinätarra Ariel

Tytär ilmoitti jossain vaiheessa, että hänen huoneensa pitäisikin olla Arielin värinen, eli turkoosi?! Siksi hankin hänelle tällaisen Ariel seinätarran. Sen kiinnittäminen tuottaa varmaan vähintäänkin yhden oman blogikirjoituksen aikanaan.

Innojok Kupla

Tämä lamppu tuli myös ostettua melko äkikseen. Värihän on juuri oikea meidän keittiöön. Ja onhan se lamppunakin ihan hieno.